Olen erittäin tyytyväinen ensimmäiseen
lukuvuoteeni yliopistossa (vaikka en vielä olekaan tajunnut, että se on lopussa).
Olen suoriutunut kursseista hyvin arvosanoin ja saanut kasaan yli 70
opintopistettä. Yliopistossa tunnen olevani oikeassa paikassa. Eli siis kotona etäopiskelemassa. 😁
Pääsin sivuainehaussa opiskelemaan
kasvatustieteitä, mutta en ole enää ollenkaan varma siitä, haluanko opiskella opettajaksi.
Uraohjaussessio vakuutti minut siitä, ettei päätöksellä ole kiire. Olen
kiinnostunut niin monesta eri tieteenalasta, että ehkäpä syksyllä on aika tutkia
muita sivuainemahdollisuuksia, kuten yhteiskuntatieteitä ja historiaa.
En osaa edelleenkään sanoa,
houkuttaako minua pääaineena enemmän suomen kieli vai kirjallisuus. Lukuvuoden
aikana olen huomannut, että esseiden tai oppimispäiväkirjojen kirjottaminen ja kirjojen
ja tutkimusten kahlaaminen ovat hyödyllisintä ja hauskinta opiskelua.
Oppimisessa kiinnostavimpia suuria
linjoja ovat olleet kirjallisuuden merkityksen ja kieleen liittyvän vallan
oivaltaminen. Minua kiehtoo kaunokirjallisuuden uniikki asema ainoana taiteen
muotona, johon lukija pystyy samaistumaan. Kirjallisuudella on rakennettu
kansallista identiteettiä tai otettu kantaa yhteiskunnallisesti. Kirjallisuus
opettaa myötäelämistä ja avaa uusia näkökulmia.
Toisaalta kielenkäytön
tutkiminen ja analysoiminen yhteiskunnallisessa kontekstissa on aivan yhtä kiehtovaa.
Innostuin teoksesta Kielen vallassa (toim. Matti Mälkiä ja Jari Stenvall),
vaikka artikkelikokoelma ei ole kovin uusi, ja lainasin sen alun perin kirjoituskurssin
yleistajuista artikkelia varten.
Joka tapauksessa minulla on
kesällä aikaa pohtia ja tutkia opiskelumahdollisuuksiani. Pitäisi ehkä
rakentaa uusi HOPS…
Kesäkurssina olen käynyt English
Academic Reading Skills -kurssia, joka kuuluu tutkintoon pakollisena. Yllättäen
kurssi on tarjonnut hyviä käytäntöjä myös suomenkielisen tieteellisen tekstin
kirjoittamiseen. Kurssin tehtävien tarkat ohjeistukset auttavat jäsentämään tieteellistä
tekstiä uudella tavalla. Voi olla, että englannin taidoille on tarvetta
tulevaisuudessa, jos sivuaineisiin lipsahtaa vähemmän suomenkielistä
materiaalia sisältäviä opintoja.
Itä-Suomen yliopisto tarjoaa nyt
myös kaikille avoimen kurssin, antirasismin perusteet. Se on toinen
kesäkurssini, jota en kylläkään ole vielä aloittanut. Merkitys ja vuorovaikutus
-kurssin esseekin odottaa vielä valmistumistaan. Toivon että saisin sähköisen materiaalin
sijaan hankittua kirjastosta ihan oikean kirjan sitä varten. Olen nimittäin kevään
aikana oppinut myös sen, että tehoton tietokone, lyhyt pinna ja sata uutta
etäopiskelussa tarvittavaa ohjelmaa ja sovellusta eivät ole hyvä yhdistelmä.
Kesällä voisin lueskella myös tulevan
kirjallisuuden kurssin teoksia. Ajatus podcast-käsikirjoituksesta houkuttaa
edelleen, ja voi olla, että otan asian uudelleen harkintaan, kun opettajat
palailevat lomilta.
