Syksyn opintosatoa: kurssit

Syksyn 2019 aikana olen oppinut näkemään kielen sosiaalisena, kulttuurisena, yhteiskunnallisena ja poliittisena rakenteena. Monet kurssit ovat täydentäneet toisiaan, enkä voi olla pohtimatta, miten esimerkiksi historian opinnot voisivat tuoda lisänäkemystä. Olen huomannut, että kiinnostukseni kohdistuu yhtä lailla kirjallisuuteen ja suomen kieleen, enkä osaa vielä tehdä valintaa pääaineen suhteen. Äidinkielen opettajan opintoihin vaaditaan molempia: toinen sivuaineeksi, toinen pääaineeksi. Toiseksi sivuaineeksi tulee kasvatustiede. Kielitieteen peruskurssilla tutustuin kielen eri tasoihin: fonetiikkaan, fonologiaan, morfologiaan, syntaksiin, semantiikkaan ja pragmatiikkaan. Kurssilla käytiin läpi luonnontieteitä sivuavaa asiaa, kuten akustiikan ja ääntöelimistön toimintaperiaatteita. Se oli minua kaikkein vähiten kiinnostava osuus koko syksynä. Perehdyimme kurssilla myös kielentutkimuksen eri suuntauksiin. Täysin uutena asiana tulivat pidgin- ja kreolikielet, sekä kielitypologinen lajittelu kielen piirteiden mukaan. Tutustuminen eri teorioihin ja tutkijoihin tuntuu vielä melko hajanaiselta, mutta odotan pääseväni perehtymään tarkemmin esimerkiksi Noam Chomskyyn, jonka alaa on politiikan, historian ja kognitiotieteiden lisäksi muun muassa teoria kielen universaaleista piirteistä.

Kielitiede aiheutti kummallisen unen haalarimerkistä

Lauseopin kurssi ja kielitieteen peruskurssi tukivat mukavasti toinen toistaan. Lauseopissa ikään kuin pantiin käytäntöön kielitieteellistä teoriaa. Tämä on varmasti opettajalle hyödyllinen kurssi, sillä se avaa suomen kielen rakennetta. Lauseopissa opin paljon sellaista termistöä, joka helpotti ymmärtämistä muilla kursseilla. Myös fennistiikan johdantokurssin aiheet tulivat lähelle kielitieteen kurssin teemoja. Siinä missä kielitieteen kurssilla käsiteltiin kieltä yleensä, fennistiikan kurssilla sain käsityksen suomesta ja sen sukukielistä osana suomalais-ugrilaista kielikuntaa ja osana maailman kielten paljoutta. Osa kurssilla käsitellystä asiasta oli kielen harrastamisesta tuttua. Jollain tavalla kurssin aikana konkretisoituivat suomen kielen hyvä asema verrattuna sorrettuihin sukukieliin. Suomen kielen historia on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen aihe, ja minulla on kiinnostus erityisesti etymologiaan ja kantakielen rekonstruaatioon. Länsimaisen kirjallisuuden historia ja klassikot tarjosivat tietämystä siitä pitkästä sivistyksen historiasta, johon myös suomalainen kirjallisuudenhistoria on kytkökissä. Sain kattavan kuvan länsimaisen historian suurista kirjallisuuden vaikuttajista ja tärkeimmistä teoksista. Tästä kurssista muodostui lukukauden kiinnostavin, paitsi aiheensa, myös lukupiirityöskentelytapansa vuoksi. Keskustelut ja ryhmätyöskentely ovat oikeastaan kursseista riippumatta olleet hedelmällisiä tapoja löytää uusia näkökulmia. Länsimaisen kirjallisuuden historian lisäksi minua kiinnostaisi tutustua hieman myös itämaiseen kirjallisuuteen ja siihen, mitä muissa kulttuureissa pidetään kanonisoituna kirjallisuutena. Odotan mielenkiinnolla keväällä alkavaa suomalaisen kirjallisuuden historian ja klassikoiden kurssia. Länsimaisen kirjallisuuden kurssilla tein Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta elämäni ensimmäisen tieteellisen esseen. Näkökulmani oli historiallis-yhteiskunnallinen ja käsittelin teoksen valtasuhteita heijastumina aikansa todellisista valtasuhteista. Olen erittäin tyytyväinen esseeseen ja saamani palaute oli hyvää. Esseen toin esille siksi, että siinä korostuvat paitsi analyyttiset taitoni, myös kiinnostuksenkohteeni: yhteiskunnallisuus, historia ja Venäjä. Toiselta lempikurssiltani, tekstianalyystaitojen kurssilta, sain paljon hyviä työkaluja tekstien erittelyyn ja tulkintaan. Käsittelimme myös kuvan analyysia ja tulkintaa, ja huomasin muinaisista ammattikoulun taidehistorian opinnoista olevan hyötyä. Taide kulttuurissa ja yhteiskunnassa -kurssi, joka jatkuu ensi vuoden puolelle, on myös tietyllä tavalla tutumpaa aluetta. Tekstianalyysitaitoihin viitaten erityinen kiinnostuksen kohteeni myös kirjallisuuden peruskurssilla oli kertovan tekstin analyysi ja tulkinta. Lisäksi kirjallisuuden peruskurssilla käydyt täysin uudet asiat, kirjallisuus kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta sekä lukija-vastaanottotutkimus, jäivät kiinnostamaan. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että kirjallisuuden peruskurssi jäi hieman etäiseksi sen ollessa aina viikon viimeisenä iltapäivänä :) Lisäksi kävin syksyllä ruotsin kertauskurssin varsinaista tutkintokurssia varten. Tahti oli aikamoinen, enkä ehtinyt tutustua kaikkiin lukukauden aiheisiin niin syvällisesti kuin olisin toivonut. Tunnen oppivani paremmin ja syvemmin kirjoittamalla, keskustelemalla ja lukemalla kuin pelkästään kuuntelemalla luennoilla, joilla kokonaiskuva asiasta tuntuu jäävän vaikeasti tavoitettavaksi. Minulla on myös ikävä ominaisuus nukahdella massaluennoilla etenkin lounaan jälkeen. En luota aikataulutuskykyihini niin paljon, että lähtisin keväällä tekemään kursseja kirjatentteinä. Kesällä on sitten aikaa kokeilla itsenäisempiä opintoja.

Minä, ura ja unelmat

Aloitin suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2019. Uskalsin vihdoin hakea opiskelemaan alaa, joka on kymmenen vuotta ollut unelmani. Ammattikoulutaustalla ja yhden korkeakoulun keskeyttäneenä olen vuosia vältellyt hakemista korkeakouluihin. Hain suomen kielen lisäksi opiskelemaan myös sosiaalitieteitä, yhteiskuntatieteitä ja yhteisöpedagogiikkaa. Itsetuntoni kasvoi aikamoisella hujauksella, kun minut hyväksyttiin jokaiseen koulutusohjelmaan. Se on minulle iso juttu, ja vahvistaa ajatustani siitä, että pystyn vaativiin korkeakouluopintoihin.

Minulla on aina ollut erityinen suhde kieleen. Vietin lapsuuteni nenä kiinni kirjoissa, tarinoita, runoja ja lauluja kirjoitellen. Suomen kieli, historia ja erilaiset kielen ilmiöt ovat aina kiinnostaneet minua. Syksyn aikana on tunne siitä, että olen oikeassa paikassa, on vahvistunut. Yliopistossa opiskelu on sopinut minulle. Mielenkiintoisten aiheiden, joustavien aikataulujen ja itsenäisen työskentelyn vuoksi opinnot eivät terveydentilastani huolimatta tunnu kuormittavilta.

Viikkojen kuluessa olen pohtinut paljon alkuperäistä tavoitettani, äidinkielen opettajaksi opiskelua. Jos haluan edetä niin sanotusti mallin mukaan, kasvatustieteen opinnot pitäisi aloittaa ensi syksynä. Monet muut tieteenalat kuitenkin kiinnostavat minua enemmän kuin kasvatustiede. Pääsykoemateriaalien pohjalta syttyi into erityisesti yhteiskuntatieteitä kohtaan, ja historia on pitkään ollut kiinnostuksen kohteeni. Haluaisin jatkaa myös venäjän kielen opintoja. Valitettavasti äidinkielen opettajan koulutuspolulla ei ole juuri tilaa ekstraopinnoille.

Opettajuudessa minua kiinnostaa monipuolinen, yhteiskunnallisesti vaikuttava ja hyödyllinen työnkuva. Olen koulunkäynninohjaaja, ja opettajan työ on minulle ennestään tuttua. Opettajan ammatti houkuttaa minua siis (myös taloudellisen) turvallisuutensa vuoksi. Mutta onko opettajuus sitä, mitä todella haluan? Enhän voi edes olla varma, antaako terveydentilani tulevaisuudessa myöten aikataulutetulle ja ihmisläheiselle työlle. Opettajan opinnot ehtisi tietenkin käydä vielä maisterivaiheessa tai valmistumisen jälkeen.

Tällä hetkellä taloudellinen turva ammatin myötä ei ole minulle se tärkein asia, muuten kuin mielenrauhan kannalta. Perheen elättäminen, asuntolaina, auto tai kesämökki eivät varsinaisesti kuulu unelmiini juuri nyt. Sen sijaan unelmoin terveyden lisäksi kirjasarjaprojektin loppuun saattamisesta - tai ainakin yhden kirjan julkaisemisesta. Ammatillinen identiteetti on tällä hetkellä siis se tärkein identiteettini ja itsetuntoni mittari.