Taas työelämästä

Lukuvuoden alku on ollut melko vauhdikas. Silti kävin kuuntelemassa pari HUMUS-hankkeen työelämäviikon esittelyä. Toinen koski järjestötyötä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä ja toinen oli esitelmä freelancerina toimimisesta kustannusalalla.

Minusta näissä työelämäesittelyissä on aina mielenkiintoista kuulla erityisesti siitä, millaista polkua pitkin humanistit ovat päätyneet kyseisiin ammatteihin, ja millaisia heidän työtehtävänsä ovat. Molemmissa esittelyissä tuli ilmi, että verkostoituminen ja työharjoittelut olivat olleet työllistymisen kannalta tärkeitä askelia. Työnkuvat olivat puolestaan melko erilaisia, ja järjestössä erilaisia eri ammattinimikkeillä.

Olisin halunnut kuulla järjestössä työskentelystä hiukan tarkemmin, mutta kerrotun perusteella työ on monipuolista useiden verkostojen kanssa työskentelyä, välillä hektistäkin. Riippuen työnkuvasta järjestökentällä tarvitaan monia taitoja ja osaamista, jota ei saavuta pelkästään oman alan opinnoilla. Esittelijä suositteli kaikille kiinnostuneille projektiosaamisen opintoja, jotka antavat humanistille monipuolista osaamista tilastotieteestä markkinointiin. Olen niitä joskus selaillutkin ja suunnitellut käyväni maisterivaiheessa.

Kustannusalan freelancerin työnkuvaan kuului huomattavasti enemmän yksintyöskentelyä tekstin parissa, ja siksi se kiinnostaa minua. Kustannusalan esittelijöiden mukaan kustannustoimittajan tärkeimpiä taitoja ovat oman kielen monipuolinen osaaminen, aikataulussa pysyminen ja kääntämistyön kohdalla plussana tietenkin lähtökielen ja -kulttuurin osaaminen. Toisaalta ilmi tulivat myös yhteistyötaidot kirjailijan tai kääntäjän kanssa sekä tiedonhakutaidot.

Toinen esittelijä kertoi myös kääntämistyöhön tarkoitetuista apurahoista ja oman uransa alkuvaikeuksista: freelancerina palkka ei huimaa päätä, ja alalla jalkaa on hankala saada oven väliin. Silti itsenäinen työnkuva oman intohimon parissa alkoi houkuttaa. Vaikka olenkin vannonut, etten koskaan ryhdy yrittäjäksi, taidan nyt mennä lukemaan Humus-blogin tekstiä ”Olen freelancer.” Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

Tässä vaiheessa opintoja tuntuu tärkeältä hahmottaa sitä, millaisia mahdollisuuksia humanistilla (ja siis minulla) on työelämässä. Tieto luo motivaatiota opintoihin, ohjaa valitsemaan oikeita kursseja ja sulattaa hiukan tulevaisuudenpelkoa. Yksi alanvaihdon pointti oli myös itselle sopivien työtehtävien löytäminen. Tuntui hyvältä, että kustannusalan freelancerina toimineella esittelijällä oli samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni: hän oli ennen ammatin vaihtoa toiminut työssä, jonka koki liian kuormittavaksi.

On arvokasta kuulla jo valmistuneiden kokemuksia ja vinkkejä. HUMUS-hanke järjestää myös mentorointiohjelmaa, joka on tarkoitettu maisterivaiheen humanisteille. Mutta nämä asiat jääkööt hautumaan ensi vuoteen. Ensi viikolla on nimittäin aika keskittyä ensimmäiseen kandiseminaariin ja aiheen valintaan. Hyvää viikonloppua!

KANDI KANDI KANDI KANDI ja oikeastaan kaikkea muuta

Ensimmäinen opiskeluviikko takana!

Kesällä en edellisen tapaan opiskellut, vaan vietin aikaa oman projektini parissa. Huomaan olevani virkeämpi ja innokkaampi jatkamaan opintoja kuin viime kesän jälkeen. Odotan kandivuotta innolla ja jännityksellä. Osallistun syksyllä suomen kielen kandiseminaariin. Jos se ei vie mennessään, on vielä mahdollista vaihtaa pääaine kirjallisuuteen, jossa kandihommat alkavat vasta keväällä. Ovela valinta!

Syksyn ohjelmassa on paljon kandia tukevia kursseja, kuten kieli- ja käännöstieteen menetelmiä. Sivussa aion tehdä muutamia valinnaisia kursseja, joista kiinnostavin yhdistelmä lienee eri suomen kielen kurssi sukupuoli ja kieli sekä kirjallisuuden kurssi kirjallisuus ja sukupuoli. Valinnaiset teen itsenäisesti, sillä olen yrittänyt pitää etäopiskelun pääsääntöisenä opiskelutapanani. Kattaus on kuitenkin monipuolinen: on Zoom-luentoja, lähikursseja, esseesuoritusta ja kirjatenttejä. Sain juuri tänään suunniteltua loppuun syksyn opiskeluaikataulun, ja olen tyytyväinen, sillä päivät koostuvat aika lailla tasapuolisesti etäluennoista ja itsenäisestä työskentelystä. Näin perjantaisin ohjelmassa on lähiaamu kampuksella fennistiikan tutkimustaitojen parissa. Loppupäivän voin käyttää kaikenlaiseen pohdiskeluun ja kotitehtäviin… päiväunien jälkeen, tietenkin.

Aion osallistua syksyllä myös HUMUS-työelämäviikon tapahtumiin, eli yritysten ja työpaikkojen esittelyihin. Kesän aikana pääsin kurkistamaan omaa alaa sivuavaan työelämään, kun tein freelancerina opetusmateriaalia Valmennuskeskuksen verkkokursseille. Kyseessä oli itsenäinen urakkahomma, jossa sai käyttää luovuutta, kirjoitus- ja tiedonhankintataitoja, työelämässä kehittyneitä ohjaus- ja opetustaitoja, sekä loppuhuipennuksena ihanan systemaattisesti syöttää tehtävät järjestelmään. Ensimmäistä kertaa töissä oli olo, että tätä työtä voisin jaksaakin tehdä sen kahdeksan tuntia päivässä.

Jo lyhyt työpätkä toi sellaisen fiiliksen, että jotakin tällaista haluan tehdä lisää tulevaisuudessa. Tulevaisuuden epämääräisyyteen liittyvää ahdistusta on helpottanut myös omaan kirjoitusprojektiin pakeneminen sekä uusi, kiinnostava projektiehdotus, joka kylläkin sattuu hieman huonoon saumaan päällekkäin kiireisen kandivuoden kanssa.

Kesän aikana olen myös alkanut yhä enemmän arvostaa luovuutta ja intuitiota, tuota kapasiteettia, joka minulla on aikuisiällä usein jäänyt käyttämättä. Luovuus mahdollistaa asioiden uudenlaisen yhdistelyn, rajojen yli hyppelyn ja ylipäätään tulevaisuuden visioinnin. Intuitiivisella työskentelyllä voi tietyissä asioissa saada ratkaisuja nopeammin kuin järjellä rautalangasta vääntämällä. Luovuutta ja intuitiota tarvitaan aina loogisen ajattelun vastapainoksi. Vaikka tiede mielletään usein vain loogiseksi päättelyksi, ei edes puhtaan luonnontieteelliseen tutkimustyöhön liittyviä oivalluksia syntyisi ilman luovaa ajattelua.

Jollain tavalla miellän, että oppiaineina suomen kieli ja kirjallisuus tasapainoilevat noiden kahden tiedon luonteen välillä. Skaalan ääripäissä ovat kirjallisuuteen liittyvä intuitiivinen, tulkinnallinen tieto sekä kielitieteen luonnontieteellinen tieto. Samalla skaalalla tasapainoilen minäkin.

Olen joka tapauksessa antanut enemmän tilaa luovuudelle ja intuitiolle. Kaikkea ei tarvitse aina listata ja kategorisoida, kaikkea tekemistä ei tarvitse aina aikatauluttaa, eikä olla etukäteen suunnitelmaa a, b ja ö. Tämän oivalluksen vuoksi myös kandiahdistus on kutistunut pieneksi jännityksen palloksi. Kyllä se aihe selviää aikanaan, ja ehkä muuttuukin matkan varrella. Kaikki tiet johtavat Roomaan, tai toivottavasti ainakin valmistumiseen.