Tuntuu kuin viimeisimmästä
kirjoituksesta olisi pitkäkin aika; parin kuukauden aikana olen muuttanut, ja opintojen tilanne on aivan erilainen. Kandintutkielma alkaa nimittäin olla
loppusuoralla (kuten muutkin opinnot), ja valon lisääntyminen on tuonut energiaa,
jolla lukukauden jaksaa paahtaa loppuun.
Sain maaliskuussa
anottua tutkielman seminaarikäsittelylle hiukan lisäaikaa, ja kuroin kiinni muuttoon ja prokrastinaatioon kuluneen ajan. Hiukan keskeneräinen
työni käsiteltiin eilen seminaarissa, ja sain paljon palautetta, jonka avulla
on helpompi jatkaa työskentelyä tutkielman parissa.
Kaiken
kaikkiaan kandin tekeminen on vaikeuksista huolimatta ollut antoisaa. Toivon,
että voisin tulevaisuudessa toimia tutkimustyön parissa. Tämä harjoitustyö on opettanut
minulle paljon muun muassa seuraavista asioista:
· Keskeneräisyyden
sietäminen
Diskurssianalyysi
ei todellakaan ole suoraviivainen menetelmä. Siinä hyödynnetäänkin
hermeneuttisen kehän ajattelua, jossa kokonaisuus saa merkityksensä osien
kautta, ja osat kokonaisuuden kautta. Esimerkiksi varsinaiset konkreettiset
menetelmät saatoin valita vasta, kun olin tutustunut tutkimusaineistoon ja teoriaan,
joiden avulla aloin hahmottaa aineistosta jotain oleellista. Aineistolähtöisessä
tutkimuksessa on lisäksi ollut pakko opetella sietämään sitä, ettei aluksi tiedä,
mihin suuntaan tutkimus on menossa.
· Palautteen
ja keskustelun merkityksen arvostaminen
Olen varsinkin nuorempana ollut luonteeltani sellainen, etten mielelläni ole esitellyt itselleni tärkeitä kirjallisia tuotoksia toisille ihmisille. Opintojen aikana, ja varsinkin nyt kandiseminaareissa olen huomannut, että ammattilaisten ja vertaisten palaute on äärimmäisen tärkeää. Kun on tuijottanut omaa työtään joka päivä viikkojen ajan, tulee välillä sellainen olo, ettei ole aavistustakaan, mistä aloittaisi, mitä kannattaisi tehdä ja onko missään aiemmin tehdyssä mitään järkeä. Oma työ saattaa helposti jumiutua, mutta toisten antama konkreettinen palaute auttaa pääsemään eteenpäin. Ehkä tämä kokemus madaltaa myös lähivuosina edessä olevaa kynnystä tarjota tekstejäni kustantajalle. Olen tyytyväinen, että olen päässyt lukemaan ja arvioimaan toisten tutkielmia. Ryhmämme tutkimusaiheet ovat erilaisia, ja on kiinnostavaa oppia uutta sellaisista suomen kielen alueista, joihin ei ole itse juuri perehtynyt.
·
Rajaaminen
Tutkimuksen
tekeminen on sen verran uutta, että aikatauluttaminen on välillä tuottanut vaikeuksia. Olen oppinut, että pelkälle pohdiskelulle on annettava aikaa, sillä tutkimuksen oivallukset eivät synny pakottamalla. Esseillä
ja muilla töilläni on usein tapana paisua, ja niinhän se kävi kandinkin kanssa.
Minun oli vaikea valita olennaisia lähdeteoksia, etenkin koska aihe on
sellainen, josta aiempaa tutkimusta ei ole. Käytin paljon aikaa teosten lukemiseen,
ja jouduin harjoittelemaan tietynlaiseen asiassa pysymiseen. Lukeminen tiedonhakun
vuoksi on hyvin erilaista toimintaa kuin vaikkapa tietyn teoksen pänttääminen
tenttiin. Tarkoitus on kuitenkin etsiä tietoa rajatusta aiheesta, ja monia
teoksia ja teosten osia joutuu jättämään lukuaikataulun ulkopuolelle. Luin ja
tein muistiinpanoja monista sellaisista aiheista, joita en lopulta tarvinnut tutkimuksessani.
Niistä saattaa kuitenkin olla hyötyä myöhemmin,kun jatkan aiheen parissa. Ja ehkäpä
osaan jatkossa rajata aiheeni tiukemmin.
Nyt on aika pitää pieni tauko tutkielmasta ja tehdä muita rästiin jääneitä kursseja. Tauon jälkeen aion tehdä työhön ehdotetut muutokset ja pyytää vielä kandin aiheen tarjonnutta professoria antamaan palautetta työstä.
