Tiukka opiskelusyksy on nyt takana, ja ajattelin kirjoitella muutaman sanan siitä, mitä olen sisäistänyt tämän lukukauden aikana.
Tavoitteenani oli löytää syksyn aikana mielenkiintoinen sivuaine, ja ongelma oli mikäpä
muukaan kuin kiinnostavien asioiden paljous. Nyt puristus on kuitenkin ohi, ja olen päättänyt,
että jatkan suomen kielen, kirjallisuuden ja sosiologian opiskelua ja ainakin satunnaisia karjalan kursseja. Yhteiskuntapolitiikan ja viestinnän jätän hautumaan,
vaikka nekin edelleen kiinnostaisivat.
Rutistin syksyyn aivan liian monta kurssia, enkä todellakaan suosittele kyseistä opiskelutyyliä, jos haluaa syventyä opiskeluun. Minulla oli kuitenkin onnea, koska kaikki aiheet antoivat uutta näkökulmaa toisiinsa. Esimerkiksi venäjän ja karjalan kielten opiskelu yhtä aikaa on kiinnostavaa, ja molemmat antavat myös oman näkökulmansa myös suomen kieleen. Muiden kurssien antia tuli hyödynnettyä jopa ruotsin kurssin suullisen tentin aiheena.
Sosiologiakin avaa erilaisen katsantokannan kieleen, sillä myös se on kiinnostunut kielestä yhteiskunnallisena
rakenteena ja merkitysjärjestelmänä, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen ja yhteisen
merkityksenannon asioille.
Oli ilo
huomata, että kolmen vieraan kielen opiskelu yhtäaikaisesti ei tuottanut ongelmia,
ja olen yhä nopea oppimaan kieliä, vaikka aivot eivät enää ehkä olekaan aivan
yhtä muokkautuvat kuin lapsella.
Karjalan kursseilla
tutustuin vienankarjalan kieliopintojen lisäksi Karjalan (sekä samalla Suomen
ja Venäjän) historiaan ja karjalaisuuden käsitteeseen. Kurssit syvensivät ymmärrystäni
poliittisten päätösten vaikutuksista kieliyhteisöihin. Karjalan kielellä ei Suomessa
ole virallista asemaa, mutta nyt sen elvytystyö on annettu Itä-Suomen yliopistolle.
Kenties paras yhdistelmistä oli käydä
samaan aikaan karjalan johdantokurssi sekä suomen murteet ja muu puhekieli -kurssi,
sillä molemmissa sivutaan samaa historiaa. Myös kirjakielen kehitys -kurssi istui hyvin
samaan kokonaisuuteen, ja harmitti hieman, ettei tuntunut löytyvän aikaa tutkia
kurssin aiheita tarkemmin.
Suomen itämurteet
pohjautuvat karjalan kieleen, ja on aika uskomatonta, että hyvin erilaisista,
eri kielimuotoihin pohjautuvista suomen murteista on aikoinaan saatu väännettyä
kaikille ymmärrettävä kirjakieli. Nykyään kirjakielen vaikutus, media ja
ihmisten liikkuminen on tuonut murteita lähemmäs toisiaan ja synnyttänyt
yleispuhekielen. Mutta sitä voi miettiä, olisivatko vaikkapa rääkkyläläinen ja
raumalainen vielä 200 vuotta sitten ymmärtäneet tosiaan tuosta vaan?
Tällaisia ajatuksia jäi päällimmäisenä mieleen syksystä. Keväällä ajattelin ottaa vähän rennommin. Aion keskittyä kirjallisuuden opintoihin, mutta ohjelmassa on myös lisää karjalaa ja venäjää sekä suomen nimistöntutkimuskurssi.
Kesäopintoja en ole vielä suunnitellut, mutta monien kurssien esseesuoritukset houkuttavat. Kaipaan kunnollisten esseiden kirjoittamista; silloin opin parhaiten ja voin keskittyä johonkin omaan mielenkiinnon kohteeseeni. Yritän saada lähes kaikki aineopinnot purkkiin ennen syksyä, jotta voin kandivuonna keskittyä kaikkiin mielenkiintoisiin ekstraopintoihin… krhm, ja tietenkin kandiin.
Nauttikaa loppuvuoden lomista!
