Pari kuukautta on pyörähtänyt sitten viime kirjoittaman. Olen tässä välissä ehtinyt jo vaihtaa kandin aihettakin. Aineistonkeruu ei nimittäin ottanut tulta alleen, joten en päässyt alkuperäisessä suunnitelmassani ajoissa eteenpäin. Kandia tukevien kurssien, kuten fennistiikan tutkimustaitojen, kielitieteen tutkimussuuntausten ja tiedonhakukurssin tehtävien palautuspäivät soljuivat vastaan hieman liian nopeasti, vaikka tarkoitus olisi, että kurssien tehtävät auttaisivat kandia eteenpäin. Siispä tutkimusaiheen olisi hyvä tässä vaiheessa olla jo lyötynä lukkoon.
Mielestäni
kandintutkielman aikataulu onkin suunniteltu huonosti; aihe olisi saanut olla
jo keväällä alustavasti mietittynä. Vasta tänä syksynä alkanut fennistiikan
tutkimustaitojen kurssi tarjosi kattavampaa esittelyä mahdollisista aiheista.
Olisi ollut mukavampi kuulla aiheista jo keväällä, niin olisi ehtinyt kesän aikana
pohtia vaihtoehtoja. Aiheen valinta vie kuitenkin aikaa, mutta niin vie myös
aineiston, aineistoon perehtyminen, tarkkojen tutkimuskysymyksien
muotoutuminen, lähteiden etsintä ja uuden tiedon sisäistäminen. En kuitenkaan
harmittele sitä, että aihe meni vaihtoon. Ehkä alkuperäisestä ideasta on
myöhemmin hyötyä. Ja ainakin opin uutta, kun kokeilin lomakkeen luomista
tutkimuslupaa ja taustatietojen keruuta varten.
Uusi tutkimuskohde
pitäytyy samassa aihepiirissä kuin edellinen, eli yhteiskuntaluokan ja kielen
suhteessa. Vaihdoin aineistonkeruun vaivan kieltä ja luokkaa tutkivan hankkeen tuottamaan valmiiseen kyselyaineistoon. Tarkoitukseni on sen pohjalta selvittää, millä tavalla ihmiset hahmottavat yhteiskuntaluokan,
murteen ja kirjakielen suhdetta. Olen viime päivinä tutustunut aineistoon ja
kirjoittanut tutkimussuunnitelmaa. Tutkimussuunnitelma on auttanut
hahmottamaan tutkielman vaiheita ja jäsentämään työtä pienemmiksi palasiksi.
Oman mukavuutensa kaikkeen tuo kaamosmasennus, jota ilman olen useamman vuoden selvinnyt (eikä ole ollut ikävä). Mutta tämän syksyn aikana on tuntunut, että hommaa on ollut jaksamiseen nähden liikaa. Vaikka syksyn kursseista livvinkarjala, kirjallisuus ja sukupuoli ja fennistiikan tutkimustaidot (sekä ihan pian myös venäjä) ovat alta pois, tuntuu ettei jaksa sitäkään vähää, mitä lopuilla kursseilla olisi loppusyksyksi jäljellä. Olenpa luvannut vielä joulukuussa tehdä pienen urakan Valmennuskeskuksellekin.
Nyt on tärkeää viilata
aikatauluja niin, että palautuminen on mahdollista. Pyysin jo lisäaikaa
joillekin tehtäville. Valmennuskeskuksen homma (lue: parempi toimeentulo) on
etusijalla verrattuna itsenäisesti suoritettaviin kursseihin, joten sukupuoli
ja kieli -kurssin essee, jota olen alkusyksyn muun lomassa tehnyt, on nyt
tauolla. tehtävät edistyvät hitaasti mutta varmasti, vaikka tekisikin
puoliteholla.
Itse kandin
tekeminen tuntuu edelleen jännittävältä, hauskalta ja kiinnostavalta. Se
yhdistää kiinnostuksenkohteeni ja opintoni, eli kielen ja sosiologian. On
hienoa tutkia jotakin sellaista, josta suomeksi ja Suomessa on viime aikoina
tehty hyvin vähän tutkimusta. Toisaalta juuri siksi tuntuu hankalalta löytää
esimerkiksi lähteitä tai esimerkkitutkimuksia. Tässä vaiheessa kaamosmasennusta
yön (ja päivänkin) pimeydessä iskee toisinaan myös ah niin ihana tunne siitä,
etten tajua enää mistään mitään, enkä osaa tehdä koko kandia. Mutta se on vain
tunne, ja se katoaa sitä mukaa, kun työhön uppoutuu. Sitä paitsi tämän
harjoitustyön jälkeen osaan taas vaikka mitä uutta.
