Vuoden alku ja lastenkirjallisuuden työelämäyhteydet

Tämän vuoden opinnot ovat nyt käynnistyneet. Olen innoissani! Edessä on muutto uuteen asuntoon ja huomattavasti syksyä kiinnostavampi kurssikattaus. Kielitieteen puolella pääsen tutkimaan muun muassa suomalaista ja karjalaista nimistöä ja sanastoa. Etymologia on ollut kiinnostuksenaiheeni jo vuosikausia, ja on mielenkiintoista tehdä sanastoon katsaus pintaa syvemmältä. Kaipaamani kirjallisuuden opinnot jatkuvat jälleen, kun ohjelmassa on kirjallisuustieteen tutkimussuuntauksiin tutustuminen sekä suomalaisen kirjallisuushistorian ja klassikoiden kurssi.

Haluaisin lähteä jollakin tavalla tutustumaan työelämään jo tämän vuoden puolella, jotta tulevaisuudensuunnitelmani selkiytyisivät. Siksi päätin osallistua Lastenkirjainstituutin ja Tampereen yliopiston järjestämään luentosarjaan lastenkirjallisuuden työelämäyhteyksistä. On mielenkiintoista kuulla ammattilaisten opinto- ja urapoluista sekä työnkuvasta. Lastenkirjallisuus on kiinnostava osa-alue siksikin, sillä sitä leimaavat tiiviit yhteydet itselle tärkeään visuaaliseen taiteeseen, televisioon, peleihin, teatteriin ja musiikkiin.

Luentosarjan ensimmäisellä luennolla tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen kertoi lastenkirjallisuuden historiasta, institutionalisoitumisesta ja kanonisoitumisesta Suomessa sekä kirjallisen kentän nykyisestä muutosvaiheesta. Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen esitteli lasten- ja nuortenkirjallisuuden lajeja ja teoksia tarkemmin. Esittelyssä oli laaja kattaus kirjailijoita ja teoksia taaperoiden kirjallisuudesta nuorten aikuisten kirjallisuuteen.

Koulunkäynninohjaajan ammatin puolesta alakouluikäisille suunnattu lastenkirjallisuus ja siten myös monet esitellyistä teoksista ovat minulle tuttuja. Parhaimmillaan hyvä lastenkirja on apuna kasvatuksessa ja opetuksessa. Hyvä teos voi esimerkiksi antaa aikuiselle ja lapselle tärkeän yhteisen ilon kokemuksen, auttaa lasta oppimaan tai käsittelemään tunteita ja ravistella myös aikuisten ajatus- ja kasvatusmalleja.

En ole kuitenkaan aiemmin mieltänyt nuorten aikuisten kirjallisuutta omaksi osa-alueekseen. Luennon aikana tuli yhtäkkiä oivallus, että myös oma kaunokirjallinen projektini on osittain suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille.

Luento herätti sen verran ajatuksia, että aion osallistua instituutin luennoille myös jatkossa.