Olen potenut viime aikoina massiivista kandiahdistusta. Olen kevään mittaan havahtunut siihen, että ensi lukuvuonna edessä on kanditutkielman teko, mikä tarkoittaa, että täytyisi valita kandin aihe (ja pääaine).
Olisipa kyseessä
tosiaankin vain kandiahdistus, mutta oikeastaan stressi koskee koko tulevaisuutta.
Koska olen alkanut pohtia tutkijan uran mahdollisuutta, haluaisin, että kandin
aihetta olisi mahdollisuus laajentaa graduun, jopa väitöskirjaan saakka. Pitäisi
siis valita tutkimusaihe, joka voi poikia lisää tutkimusta tai muita projekteja
tai opetustehtäviä, joilla voisin tulevaisuudessa työllistää itseäni. Ja mikä
tärkeintä, tutkimusaiheen tulee olla minua itseäni kiinnostava (mutta se ei
sinällään ole suuri vaatimus).
Ajatuksissani kandin
aihe tulee siis määrittämään tulevaisuuteni suunnan. Ei ihme, että stressaa. Nykyinen
koulutukseni on viimeinen tilaisuuteni hankkia uusi ura; tämän jälkeen minulla
ei enää ole enää varaa kouluttautua. Ala on intohimoni, ja koen että se on oman
projektini ohella tärkein asia elämässä, ja siitä haluaisin siis myös repiä
elantoni.
Ja nyt sitten itse
tutkimusaiheen pohdintaan:
Minulla on
tapana innostua uusista kursseista, mikä tarkoittaa sitä, että opintojen
edetessä kandin (tai edes pääaineen) valinta on vain vaikeutunut.
Viimeisimmäksi tässä keväällä innostuin nimistöntutkimuksesta, ja pyörittelin
jopa mahdollisia tutkielman aiheita päässäni. Ehdotinkin nimistöntutkimuksen
kurssin aikana tutkimusideaksi kasvispohjaisten, eläinperäisiä tuotteita
korvaavien elintarvikkeiden tuotenimien tutkimusta. Minua kiinnostaisi myös kielelliseen
valtaan liittyvä tutkimus, esim. eri sukupuolille kohdistettujen tuotteiden
sukupuolittuneisuuden tutkiminen tai arvo- ja vastuullisuusmarkkinointi
yritysten ja tuotteiden nimissä (esim.”luonnonystävän”, ”vihreä” ja ”eko”
-liitteiset yritysten ja tuotteiden nimet).
Valitettavasti minulla
ole kauhean suurta intohimoa yritystoiminnan tutkimiseen yhteistyössä yritysten
kanssa, eikä kiinnostusta tutustua esimerkiksi markkinointiin, mistä varmasti
olisi hyötyä tässä ideassa. Tutkimusaiheen olisi tietenkin hyvä olla sellainen,
josta minulla on jo pohjatietoa. Opiskelen siis suomen kieltä ja kirjallisuutta
sekä sivuaineina karjalaa ja sosiologiaa.
Olen koonnut 2
sivua pitkän listauksen mahdollisista kandinaiheista suomen kielessä tai kirjallisuudessa.
En ala julkaisemaan koko listaa tässä, mutta sitä analysoituani tulin siihen
tulokseen, että oikeastaan minulla on tietty hallitseva, itseäni kiinnostava
näkökulmaa kieleen ja kirjallisuuteen aiheesta riippumatta: historiallinen ja
yhteiskunnallinen näkökulma, erityisesti valtaan liittyvät kysymykset. Sosiologiasta
sivuaineena saakin varmasti mielenkiintoista näkökulmaa lähes mihin tahansa
tutkimusaiheeseen.
Historiallisen
kiinnostuksen vuoksi haluaisin opiskella sivuaineena myös (Suomen) historiaa,
mutta en usko, että minulla on siihen aikaa ainakaan kandiopintojen aikana.
Olisi
kiinnostavaa tehdä myös karjalaan liittyvää tutkimusta, sillä se on paikallinen
erikoisuus ja vasta nyt rakentumassa kunnolla oppiaineeksi. Karjalan
maantieteellinen ja paikallishistoriallinen läheisyys itseen tekee siitä
varmaankin niin kiinnostavan aiheen. Paikallisen historian lisäksi siinä kiinnostaa
kulttuuri, kielen oppiminen, kielen historialliset vaiheet ja kielten
sukulaisuus. Karjalaan liittyvät vahvasti myös valtakysymykset, sekä historialliset
että kielellisiin oikeuksiin liittyvät sellaiset.
Ehkä täytyy suunnata amanuenssin puheille näine ajatuksineni viimeistään syksyllä.
Olen myös
osallistunut pariin työelämäesittelyyn sitten viime kirjoittaman. Aiemmin keväällä
järjestetty Humanisti Huipulle -tapahtuman yritysesittely ei antanut paljoakaan.
Ehkä en innostunut, koska bisnesmaailma, konsultointi ja rahoitusala eivät ole
koskaan olleet lähellä sydäntäni.
Sen sijaan
Täkyn Excursion järjestämässä esittelyssä oli erittäin mielenkiintoinen
viestintätoimisto Ellun kanat. Tämän muutostoimiston tarkoitus on auttaa
yrityksiä viestintästrategiassa, mutta se auttaa toimijoita myös ottamaan yhteiskunnallista
vastuuta, esimerkiksi tekemään ilmastotekoja ja viestimään vastuullisuudestaan.
Ellun kanojen
idean vuoksi puhe sivusi paljon politiikkaa. Olen aina ollut kiinnostunut
politiikasta enemmän tai vähemmän aktiivisesti, ja tällä hetkellä ehdolla
kuntavaaleissa. Seuraan toista Ellun kanoja esitellyttä työntekijää, Suvi
Auvista, somessa. Auvisen esittämät ajatukset olivat samansuuntaisia kuin
omani: kielellä on valtavaa voimaa muokata maailmaa. Minua puhutteli myös
taustalla vallitseva ajatus muuttaa kuluttajien sijaan yrityksiä, kun mietittiin
ilmastokriisin torjuntaa. Ellun kanojen työn eettinen pohja oli lähellä omaani;
työn, jota tulen tekemään täytyy olla yleishyödyllistä (tai ei ainakaan haitallista).
Tykkään
ideoida, muotoilla, editoida ja oikolukea erilaisia tekstejä, ja Ellun Kanojen
esittelemä työnkuva vaihtelevissa projekteissa tekstin ja ajattelun rajamailla
kuulosti sopivan ratkaisukeskeiseltä, vaihtelevalta ja kiinnostavalta, mutta
kenties hieman pirstaleiselta ja kiireiseltä.
Joka tapauksessa
on mielenkiintoista kuulla työllistyneiden humanistien tarinoita. Vähän väliä pääsee innostumaan,
että ahaa, tällaistakin työtä on olemassa. Ehkä löydän vielä paikkani, ja
urapolkuni johtaa johonkin.
