Ruatuo tulou kuin korvošta kuatau, opaštuja toĺkko läsiy ta ruatau*

Tänään alkoi karjalan kielen viikko, ja sen kunniaksi voisin alkukevennyksenä hieman kertoilla työstä tutkimusavustajana karjalan kielen parissa. Eli työ vihdoin järjestyi lokakuussa. Kävimme silloin opiskelukaverini kanssa työmatkalla Kotuksessa ja perehdyimme sanakirjatyöhön parin päivän ajan. Kotukseen tutustuminen oli hienoa, ja olisin mielelläni viettänyt siellä pidemmänkin aikaa. Löysimme Kotuksen kirjastostakin professoriemme aikanaan kirjoittamia pro graduja. Ikävää, että Kotus joutuu juuri nyt mullistuksen alle, kun se jaetaan kahtia virastouudistuksessa!

Sanakirjatyön tarkoitus on hakusanoittaa digitoituja sanalippuja ja liittää ne oikeaan artikkeliin sähköisessä karjalan kielen sanakirjassa. Tekniset ongelmat tuovat oman haasteensa työhön, mutta itsenäinen sanakirjatyö on varsin mielenkiintoista. Siinä tarvitaan karjalan kielen ymmärrystä, välillä kielitajua ja välillä kielen rakenteen ymmärrystä, taitoa käyttää karjalan kielen sanakirjaa sekä kykyä lukea mitä omituisimpia käsialoja! (Alla olevassa esimerkissä on lukijaystävällinen sanalippu konekirjoituksella.) Työporukka on mukava, ja kommentteja ja apua epäselviin tapauksiin sekä tietoteknisiin ongelmiin on tarjolla.

Mutta mitäs muuta kuin karjalan kieltä? Syksyn aikana on tapahtunut paljon sellaista, mistä olen halunnut kirjoittaa blogiin, mutta aikaa ja jaksamista ei ole ollut. Minua hiukan huvittaa se, että edellisen tekstini aihe on hyvinvointi. Siitä alkaa nimittäin olla pahasti puutetta. Syynä on muun muassa kolmannen koronataudin jälkeen alkanut long covid -oireilu (jota kaamosaika ei ainakaan ole parantanut) yhdistettynä hillittömään työmäärään. Onneksi tilanne on väliaikainen, oletettavasti myös koronan osalta.

Syksyn työmäärää on kasvattanut paitsi tuo karjalan kielen sanakirjatyö, myös päätös osallistua projektityön kurssille, jolla tuotetaan Huhuja humanisteista -podcastille toinen kausi opiskelijavoimin. Kumpaakaan tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä! Vastapainona tein kuitenkin päätöksen lopettaa sivutyö henkilökohtaisena avustajana, kun karjalan sanakirjatyö varmistui. Päätös mahdollisti myös sosiolingvistiikan lähikurssille osallistumisen, mistä olen todella iloinen. Kurssin työtavat ovat olleet kiitettäviä, ja huomaan, että kurssilla on pyritty ottamaan huomioon aiemmin käyty keskustelu yhteisöllisyydestä. Sopivat ryhmätehtävät sekä akateeminen keskustelu ovat olleet antoisa tapa oppia mielenkiintoisesta aiheesta. Loppututkielmassa saan jatkaa kieli ja luokka -aiheen parissa.

Nyt lähiopetukset alkavatkin olla lopussa, ja edessä on lähinnä itsenäisiä hommia: sanakirjatyötä sekä pari pienoistutkielmaa ja kurssin lopputyötä. Hommat ovat onneksi sisällöltään mitä mielenkiintoisimpia. Aivot eivät valitettavasti vain toimi täydellä teholla, joten odotan jo joululomaa, jolloin saan vetäytyä viikon ajaksi yksinäiselle kissanhoitoretriitille.

Onneksi myös ensi vuonna on luvassa kaikkea kivaa. Alan vihdoinkin ainejärjestömme Täky ry:n hallitushommiin (harkinta-aikaa tarvittiin näköjään kolme vuotta). Haluaisin toimia Itäkynä-lehden vastaavana. Toivon myös, että sanakirjatyö jatkuu vielä ensi keväänä, sillä syksyllä sille on ollut harmillisen vähän aikaa. Lisäksi haluaisin jollain tavalla päästä mukaan vuoden alusta starttaavaan kielen ja luokansuhdetta käsittelevään hankkeeseen (virallisesti se on nyt nimeltään Kielellinen variaatio, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden kokemukset Itä-Suomessa).

Kesällä taas olisi tarkoitus suorittaa asiantuntijan työharjoittelu. Tämän päivän olenkin käyttänyt työharjoitteluasioihin. Yliopiston harjoittelutuet ensi vuodelle tulivat juuri hakuun, mutta ensin minun täytyi hakea luopumista pedagogisten opintojen sivuaineoikeudesta. Opettajalinjan opiskelijoille ei nimittäin myönnetä harjoittelutukea! Ehdin vihdoin lähettää hakemuksen myös itse työharjoittelupaikkaan, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistykselle, jonka työelämäesittelystä päälle vuosi sitten kirjoitin tähän blogiin. Yhdistyksen edustaja oli paikalla myös marraskuun alussa järjestetyssä humanistisen osaston työharjoittelutapahtumassa. Kävin silloin esittäytymässä ja keskustelemassa alustavasti työharjoittelumahdollisuudesta touko–kesäkuulle.

Kaiken tämän lisäksi pääsen keväällä hommiin myös kaupungin tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Näyttää siltä, ettö ensi keväälle ei passaa rohmuta opintoja. Huomenna olisi tarkoitus selvittää hops-ohjaajan kanssa, mitä kaikkea voin mahduttaa maisteriopintoihini ja mistä kaikista yllämainituista on mahdollista saada opintopisteitä.

Mutta nyt kirjallisuuden analyysi- ja menetelmäharjoituskurssin loppututkielman pariin. Muistaakseni olen vannonut, etten koskaan ala tulkita (post)modernia kirjallisuutta, enkä koskaan lakkaa kytkemästä teoksia yhteiskunnalliseen kontekstiin, mutta tässä sitä vaan väännetään narratologista tutkimusta Pirkko Saision teoksesta. Tämän kurssin jälkeen kirjallisuuden aineopinnot ovat nekin vihdoin purkissa.

*Työtä tulee kuin saavista kaatamalla, opiskelija vain sairastelee ja työskentelee.