Aloitin suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Itä-Suomen yliopistossa syksyllä 2019. Uskalsin vihdoin hakea opiskelemaan alaa, joka on kymmenen vuotta ollut unelmani. Ammattikoulutaustalla ja yhden korkeakoulun keskeyttäneenä olen vuosia vältellyt hakemista korkeakouluihin. Hain suomen kielen lisäksi opiskelemaan myös sosiaalitieteitä, yhteiskuntatieteitä ja yhteisöpedagogiikkaa. Itsetuntoni kasvoi aikamoisella hujauksella, kun minut hyväksyttiin jokaiseen koulutusohjelmaan. Se on minulle iso juttu, ja vahvistaa ajatustani siitä, että pystyn vaativiin korkeakouluopintoihin.
Minulla on aina ollut erityinen suhde kieleen. Vietin lapsuuteni nenä kiinni kirjoissa, tarinoita, runoja ja lauluja kirjoitellen. Suomen kieli, historia ja erilaiset kielen ilmiöt ovat aina kiinnostaneet minua. Syksyn aikana on tunne siitä, että olen oikeassa paikassa, on vahvistunut. Yliopistossa opiskelu on sopinut minulle. Mielenkiintoisten aiheiden, joustavien aikataulujen ja itsenäisen työskentelyn vuoksi opinnot eivät terveydentilastani huolimatta tunnu kuormittavilta.
Viikkojen kuluessa olen pohtinut paljon alkuperäistä tavoitettani, äidinkielen opettajaksi opiskelua. Jos haluan edetä niin sanotusti mallin mukaan, kasvatustieteen opinnot pitäisi aloittaa ensi syksynä. Monet muut tieteenalat kuitenkin kiinnostavat minua enemmän kuin kasvatustiede. Pääsykoemateriaalien pohjalta syttyi into erityisesti yhteiskuntatieteitä kohtaan, ja historia on pitkään ollut kiinnostuksen kohteeni. Haluaisin jatkaa myös venäjän kielen opintoja. Valitettavasti äidinkielen opettajan koulutuspolulla ei ole juuri tilaa ekstraopinnoille.
Opettajuudessa minua kiinnostaa monipuolinen, yhteiskunnallisesti vaikuttava ja hyödyllinen työnkuva. Olen koulunkäynninohjaaja, ja opettajan työ on minulle ennestään tuttua. Opettajan ammatti houkuttaa minua siis (myös taloudellisen) turvallisuutensa vuoksi. Mutta onko opettajuus sitä, mitä todella haluan? Enhän voi edes olla varma, antaako terveydentilani tulevaisuudessa myöten aikataulutetulle ja ihmisläheiselle työlle. Opettajan opinnot ehtisi tietenkin käydä vielä maisterivaiheessa tai valmistumisen jälkeen.
Tällä hetkellä taloudellinen turva ammatin myötä ei ole minulle se tärkein asia, muuten kuin mielenrauhan kannalta. Perheen elättäminen, asuntolaina, auto tai kesämökki eivät varsinaisesti kuulu unelmiini juuri nyt. Sen sijaan unelmoin terveyden lisäksi kirjasarjaprojektin loppuun saattamisesta - tai ainakin yhden kirjan julkaisemisesta. Ammatillinen identiteetti on tällä hetkellä siis se tärkein identiteettini ja itsetuntoni mittari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti