Ensimmäinen opiskeluviikko takana!
Kesällä en edellisen tapaan opiskellut, vaan vietin aikaa oman projektini parissa. Huomaan olevani virkeämpi ja innokkaampi jatkamaan opintoja kuin viime kesän jälkeen. Odotan kandivuotta innolla ja jännityksellä. Osallistun syksyllä suomen kielen kandiseminaariin. Jos se ei vie mennessään, on vielä mahdollista vaihtaa pääaine kirjallisuuteen, jossa kandihommat alkavat vasta keväällä. Ovela valinta!
Syksyn ohjelmassa on paljon kandia tukevia kursseja, kuten kieli- ja käännöstieteen menetelmiä. Sivussa aion tehdä muutamia valinnaisia kursseja, joista kiinnostavin yhdistelmä lienee eri suomen kielen kurssi sukupuoli ja kieli sekä kirjallisuuden kurssi kirjallisuus ja sukupuoli. Valinnaiset teen itsenäisesti, sillä olen yrittänyt pitää etäopiskelun pääsääntöisenä opiskelutapanani. Kattaus on kuitenkin monipuolinen: on Zoom-luentoja, lähikursseja, esseesuoritusta ja kirjatenttejä. Sain juuri tänään suunniteltua loppuun syksyn opiskeluaikataulun, ja olen tyytyväinen, sillä päivät koostuvat aika lailla tasapuolisesti etäluennoista ja itsenäisestä työskentelystä. Näin perjantaisin ohjelmassa on lähiaamu kampuksella fennistiikan tutkimustaitojen parissa. Loppupäivän voin käyttää kaikenlaiseen pohdiskeluun ja kotitehtäviin… päiväunien jälkeen, tietenkin.
Aion osallistua
syksyllä myös HUMUS-työelämäviikon tapahtumiin, eli yritysten ja työpaikkojen esittelyihin.
Kesän aikana pääsin kurkistamaan omaa alaa sivuavaan työelämään, kun tein freelancerina
opetusmateriaalia Valmennuskeskuksen verkkokursseille. Kyseessä oli itsenäinen
urakkahomma, jossa sai käyttää luovuutta, kirjoitus- ja tiedonhankintataitoja, työelämässä kehittyneitä ohjaus- ja opetustaitoja, sekä loppuhuipennuksena
ihanan systemaattisesti syöttää tehtävät järjestelmään. Ensimmäistä kertaa
töissä oli olo, että tätä työtä voisin jaksaakin tehdä sen kahdeksan tuntia
päivässä.
Jo lyhyt työpätkä
toi sellaisen fiiliksen, että jotakin tällaista haluan tehdä lisää
tulevaisuudessa. Tulevaisuuden epämääräisyyteen liittyvää ahdistusta on helpottanut myös omaan kirjoitusprojektiin pakeneminen sekä uusi, kiinnostava projektiehdotus,
joka kylläkin sattuu hieman huonoon saumaan päällekkäin kiireisen kandivuoden
kanssa.
Kesän aikana olen
myös alkanut yhä enemmän arvostaa luovuutta ja intuitiota, tuota kapasiteettia, joka
minulla on aikuisiällä usein jäänyt käyttämättä. Luovuus mahdollistaa asioiden uudenlaisen
yhdistelyn, rajojen yli hyppelyn ja ylipäätään tulevaisuuden visioinnin.
Intuitiivisella työskentelyllä voi tietyissä asioissa saada ratkaisuja nopeammin
kuin järjellä rautalangasta vääntämällä. Luovuutta ja intuitiota tarvitaan aina
loogisen ajattelun vastapainoksi. Vaikka tiede mielletään usein vain loogiseksi
päättelyksi, ei edes puhtaan luonnontieteelliseen tutkimustyöhön liittyviä oivalluksia syntyisi ilman luovaa
ajattelua.
Jollain tavalla
miellän, että oppiaineina suomen kieli ja kirjallisuus tasapainoilevat noiden
kahden tiedon luonteen välillä. Skaalan ääripäissä ovat kirjallisuuteen
liittyvä intuitiivinen, tulkinnallinen tieto sekä kielitieteen luonnontieteellinen
tieto. Samalla skaalalla tasapainoilen minäkin.
Olen joka
tapauksessa antanut enemmän tilaa luovuudelle ja intuitiolle. Kaikkea ei tarvitse
aina listata ja kategorisoida, kaikkea tekemistä ei tarvitse aina aikatauluttaa,
eikä olla etukäteen suunnitelmaa a, b ja ö. Tämän oivalluksen vuoksi myös kandiahdistus
on kutistunut pieneksi jännityksen palloksi. Kyllä se aihe selviää aikanaan, ja
ehkä muuttuukin matkan varrella. Kaikki tiet johtavat Roomaan, tai toivottavasti
ainakin valmistumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti